Tunteita ja tuoksuja

Daniel Westlingin puhetta kruununprinsessa Victorialle on ylistetty ja aivan syystä. Puheessa oli paitsi sisältöä myös tunnetta. Rakkaus oli tietenkin päällimmäinen, mutta tapa, jolla sulhanen puhui oli hellyttävä, pohdittu, konstailematon ja kunnioittava. Suuri julkinen tapahtuma oli myös hyvin yksityinen.

Tunteet ovat tulleet mediassa entistä tärkeämmiksi. Erkka Railon tutkimuksessa naistenlehtien tavoissa kirjoittaa poliitikoista on tapahtunut suuri muutos. 1970-luvulla poliitikkojen vaimot kertoivat millainen heidän miehensä oikeastaan onkaan. Tuolta ajalta on jäänyt mieleeni erityisesti Tellervo Koiviston sarkastiset mutta hyvin rakastavat kommentit pääministeri Mauno Koivistosta ja tietenkin ne kuuluisat sukat ja reikä.1980-luvulla naispoliitikot rynnivät vallan kammareihin ja silloin oltiin kiinnostuneita asioista. Ja millaisista? Asioista, jotka vaikuttivat naisten elämään ja jotka olivat jääneet sivummalle. Anna-lehti oli aivan huippua. Minäkin käytin omassa gradussani "Naiskansanedustajan muotokuva - naisnäkökulma vallankäytössä" montaa lehden artikkelia lähtenä  esim. naisten äänestyskäyttäytymisestä. Ansio Annan kultaisesta ajasta kuuluu Helena Vehkaojalle, Mikki Moisiolle ja monelle muulle.

1990-luvulla oli tyypillistä, että menestyviä naisjohtajia ja heidän kykyään taiteilla uran ja perhe-elämän välillä ihasteltiin ja samalla kannustettiin naisia ottamaan vastaan vaativia tehtäviä. Mutta sitten vuosituhannen vaihteeseen tultaessa tapahtui muutos. Yksityisestä ja ertiyisesti tunteista tuli tärkeämpiä kuin yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Leena Harkimo ja hänen näkymisensä naistenlehdissä on monessa mielessä kuvaava esimerkki. Ilman, että olisin tutkinut asiaa, uskallan väittää, että hän on ollut eniten naispoliitikoista naistenlehtien kansikuvissa. Voi olla, että Tanja Karpela yltää samaan. Kyse ei ole pelkästään kauneudesta tai merkittävien asioiden nostamisesta julkiseen keskusteluun, vaan siitä, että heidän yksityiselämässään tapahtuneet käänteet ovat voineet tehdä heistä monen samassa elämäntilanteessa olevan naisen kohtalotoverin. Oman elämän kääntet on voinut jakaa heidän kanssaan. Tämä toteamus ei ole ollenkaan kritiikkiä Harkimoa tai Karpelaa kohtaan, vaan kommentti journalismin tunteita korostavasta muutoksesta, joka heijastuu naistenlehtiä laajemmin nykyään mediaan. Eikä rajoitu ollenkaan politiikkaan.

Atso Almila kirjoittaa tänään (24.6.2010 HS) mielipide-palstalla "Taiteen on oltava markkinointia tärkeämpää" aivan erinomaisesti. Kyse on markkinointimaailmasta. Nimittäin tunteet myyvät paremmin kuin asiat. Almila siteeraa erästä RSO:ssa 1950-luvulla soittanutta viulistia: "Ennen kapellimestarit pyrkivät liikkein ilmaisemaan musiikin sisältöä, eivät omia tuntojaan."

Omasta puolestani toivon, että pääministeri Mari Kiviniemi pystyy ja haluaa pitää persoonaansa ja tunteisiinsa liittyvän valtavan paineen sivummalla kuten tähänkin asti. On tärkeätä, että yhteiskunnalliset kysymykset ymmärretään, keskustellaan ja analysoidaan itsenänsä. Poliittinen johtajuus syntyy toki persoonasta mutta aivan yhtä paljon näkemyksestä. Hallinnoimisessa tunteet ovat toki sivussa mutta pelkät tunteet eivät vielä tee yhteiskunnallisista kysymyksistä poliittisia.

Minusta esimerkiksi verotukseen liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun kannalta oli hyvä, että Martti Hetemäen työryhmän linjauksista käydään nyt poliittista keskustelua, avataan käsitteitä, ollaan kriittisiä, arvioidaan lähtökohtia ja ajattelutapoja, vaikutuksia tulonjaon kannalta, merkitystä talouskasvun kannalta jne. Sen sijaan, että samantien Kiviniemen hallitus olisi esitellyt verotuksen lainsäädäntöhankkeet, on hyvä, että se tapahtuu osana vaalikamppailua. Nyt on viimeinen hetki politiikalle astua kehiin ja olla yhteiskunnallisen lukutaidon edistäjä niin, että vaaleissa kansalaisilla on käytössään pureksittua tietoa, selkeitä politiikkavaihtoehtoja ja retorisesti hyvin argumentoituja esimerkkejä vaikutuksista.

Ilman muuta asioita saa ajaa ja pitääkin ajaa intohimolla ja tunteen palolla.Paketissa pitää olla kuitenkin kummatkin. Muutoin politiikka ei ole linjojen hakemista, vaan tuulien haistelemista. Suuri tunteikas hääjuhla on elämän kohokohta, joka auttaa jaksamaan arjessa. Politiikassa pätee sama. Silti vaalit eivät ole hääjuhla.

24.06.2010. 09:55