Siivojasiirit ja remonttireiskat

Olin Tukholmassa puhumassa kotipalveluista. Ruotsissa on 19. syyskuuta vaalit ja kuinka ollakaan yhdeksi tärkeäksi kysymykseksi on noussut kotitalousvähennys. Nykyinen hallitus-allianssi päätti ottaa käyttöön vähennyksen, vihreä-punainen ryhmä vastustaa. Tosin vihreät ilmeisesti ovat riitatuttaneet asian. Mutta voi olla, että kotitalousvähennyksen vastustamiselle tulee kova hinta eikä hallitusvalta Ruotsissa vaihdu.

Luulisin, että Ruotsin demarit (ei tosin kaikki, tilaisuudessa, jossa puhuin, oli monta demaria paikalla) vastustavat kotitalousvähennystä - tai kuten Mona Sahlin sanoi, että jos on tehtävä valintoja-  ja eivät valitse sen jatkamista samoista syistä, joitten vuoksi vähennyksen aikaansaaminen oli työlästä myös Suomessa.

Myös meillä Suomessa oli hyvin kiihkeä keskustelu kotitalouksien mahdollisuuksista työllistää. Hanke liittyi aikanaan siihen, että korkean työttömyyden oloissa piti tukea palvelualojen työpaikkojen syntyä ja käydä harmaan talouden kimppuun. Tuolloin 60 % kotitalouksista ei maksanut veroa teettämistään töistä, vaan maksoi korvaukset pimeänä.

Ongelma oli tietenkin verokiila. Jotta kotipalvelutyöntekijä eläisi, hän tarvitsee tietyn nettoansion. Kotitalouden pystyvät kyllä maksamaan kyseisen korvauksen. Ongelma vain olikin, että välilliset työvoimakustannukset ja arvonlisävero nostavat todelliset palkkakustannukset lähes kaksinkertaisiksi. Oli siis etsittävä keinoja, joilla kysyntä ja tarjonta kohtaisivat.

Minun mielestäni vaihtoehtoja oli kolme: 1) verovähennys, 2) suora tuki kotipalveluyrittäjälle ja 3) kotipalveluiden nollaverokanta arvonlisässä. Näistä kolmas oli mahdoton EU-sääntöjen vuoksi. Suora tuki yrittäjälle oli minusta hyvä, koska silloin kuluttaja olisi saanut hyödyn heti. Mutta ei verovähennyskään ollut mahdoton sillä verohelpotukset tulivat takaisin työllisyytenä. Viimeisin työllisyysarvio on 10 000 miestyövuotta .

Kotipalveluyrittäminen koettiin 1990-luvun puolivälissä mahdottomana. Kokoomus halusi koteihin pullantuoksuisia kotipiikoja, vasemmisto pelkäsi  piikayhteiskunnan paluuta. Vähän samaa on nyt Ruotsin keskustelussa. Mutta olemmehan oppineet ostamaan kalan fileoituna ja tilaamaan pizzataksinkin kotiin - miksi emme siis voisi hankkia siivous- tai muita kotipalveluja?

Suomessa joka kymmenes kotitalous käyttää kotitalousvähennystä. 90 prosenttia ostaa palvelunsa yrittäjältä. Verovähennysoikeutta käyttävät kaikki tulonsaajaryhmät: eläkeläiset, pienituloiset ja tietenkin myös suurituloiset, lapsiperheet tietysti eniten.

Kyse on naisten työpaikoista, naisyrittäjyydestä. Siksikin siihen suhtaudutaan edelleen vähättelevästi. Ruotsissa kysytään, kuka siivoaa siivojan kodin? Mutta eihän kukaan osta kaikkia kotitaloustöitäkään, vaan tekee osan itse. Siivojakin voi ostaa arjen helpotusta. Ruotsalaiset demarit voisivat yhtä hyvin kysyä kuka hoitaa päiväkotiohjaajien lapset. Silti päiväkotipalveluja tarvitaan.

Kyse on siis palvelualasta ja sen merkityksen kasvamisesta. Kyse naisyrittäjyydestä. Toki ala ei ole korkeasti palkattua mutta pimeänä se olisi todella turvatonta työtä. Kyse on perheen ja työn yhteensovittamisesta, elämänlaadusta. Voi jopa olla niin, että kun arkeen saadaan apua ostamalla kotipalveluita remonttireiskoilta ja siivoojasiireiltä, jaksetaan tehdä töitä kauemmin.

Kotitalousvähennystä tarvitaan niin kauan kuin arvonlisäverotus kurittaa palveluja.

03.09.2010. 17:39