Siuntion kuntaäänestys

Kaikilla pienillä kasvukunnilla on sama myönteinen ongelma. Kuntaamme muuttavat perheet tarvitsevat palvelunsa: lapset päiväkotinsa, koululaiset luokkansa ja nuoret kokoontumismahdollisuutensa. Kun entiset tilat eivät riitä, on rakennettava lisää. Kaikki kuntalaiset tarvitsevat terveyskeskuksen palveluja, kirjastoa, sosiaalitoimeakin puhumattakaan teknisen toimiston rakennuslupa- tai ympäristölupapäätöksiä yms.

Kunta on kahdenlaisessa paineessa: ensiksi pitää tarjota lakisääteiset palvelut ja toiseksi on tehtävä uskottavat talouden tasapainotussuunnitelma mikäli tilinpäätökset osoittavat alijäämää ja velkaa on. Siuntiossa valtionosuuksilla ei taloudenpidossamme ole suurta merkitystä. Mutta yksittäisten tilivuosien alijäämän kattamiseen saadut ylimääräiset valtionavut ovat olleet erittäin tärkeitä

Miten palvelut ja investoinnit rahoitetaan? Meidän tapauksessa kuntaveron kertymällä palvelut ja lainoilla investoinnit. Kuntaveromme on maan kärkeä, 21,5 prosenttia. Eläkeläinen maksaa eläketulostaan saman verran prosenteissa kuntaveroa nkuin Störsvikin yritysjohtaja. Todellisuus verotulokertymän suhteen on vielä huonompi: työmatkavähennykset tiputtavat verokertymää niin, että saammekin tuloja ehkä 16-18 prosentin verran. Tämä siitä syystä, että siuntiolaiset käyvät töissä pääkaupunkiseudulla ja tekevät täydet verovähennykset.

Siuntiolaiset  äänestivät uuden Lohjan muodostamisen kuntaliitossopimusta vastaan. Ei niin tehty selvitystyö kuin sopimuskaan saanut tuekseen kuntalaisten ymmärtämystä. En pidä tulosta riemuvoittona mutta en myöskää tappiona. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi kuntaäänestyksen järjestäminen oli välttämätöntä vaikka tulos ei minulle eikä sosialidemokraateille ollut mieluinen.

Kyse ei ollut siitä, etteikö Siuntio olisi meille rakas kotipaikka, etteikö peltoaukeat ja jylhät maisemat saisi sieluamme lepäämään tai ettemmekö tuntisi ylpeyttä 550-vuotisesta historiastamme.

Emme vain enää elä hevoskärryjen maailmassa! Globaalit talouden myllerrykset eivät jätä koskematta myös meihin.

En usko, että suuri koko on ratkaisu kuntataloudessa saati palvelujen järjestämisessä.Olin kaksikymmentä vuotta Helsingin kapunginvaltuutettu ja jos niin olisi, Helsingissä olisi kaikki hyvin. Ei ole. Mutta koko tuo sietokykyä. Samaa sietokykyä odottamattomiin tilanteisiin haettiin myös Nummi-Pusulan ja Lohjan kanssa käytävissä liitosneuvotteluissa. Halusimme, että uusi Lohja turvaisi lähipalvelut, olisi luotettava työnantaja ja vahva vaikuttaja Länsi-Uudellamaalla. Olisimme olleet lohjalaisia mutta samalla siuntiolaisia kuten virkkalalaiset ovat. Kirkkomme olisi pysynyt paikallaan eikä kenenkään olisi tarvinnyt lähteä kodistaan.

On nyt aika selvää, ettei liitos toteudu. Kurjinta on, että osa siuntiolaisista luulee, että hyvät neuvola- ja terveyskeskuspalvelut olisivat kuntaliitoksessa vaarassa, Jo nyt ne järjestää Lohja.Siuntion palkkalistoilla ei ole enää yhtään sairaanhoitajaa eikä lääkäriä. He ovat Lohjan kaupungin työntekijöitä. Ns. LOST-sopimus on katkolla. Toivottavasti pystymme neuvottelemaan sellaisen sopimuksen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, johon meillä on varaa. Voi olla nimittäin päinvastoin: palvelut voivat säästöpaineissa heiketä.

Eihän tässä auta muu kuin tehdä vastaisuudessakin kovasti töitä. Sopimuksesta - joka nyt hylättiin - tuli sosialidemokraattien Kristian Parviaisen työpanoksella puolustamisen arvoinen. Miten mahtavat ne, jokta eivät panneet tikkua ristiin eivätkä vaivautuneet edes kokouksiin pystyä kantamaan vastuuta siuntiolaisten palveluista ja kunnan selviämisestä? No, me olemme huippukunnossa, sivustakatsojille on nyt kunnon ja kestävyyden rakentamisen paikka.

26.09.2011. 19:20

Sekajulkisen kirous

On aina välillä hyödyllistä pohtia miten perustuslain turvaamat kansalaisten oikeudet toteutuvat ja millaisia yhteisiä ratkaisuja tai alustoja näitten oikeuksien takaamiseksi tarvitaan..

Velvollisuuksia toki on, esimerkkinä oppivelvollisuus tai maanpuolustus. Sitten meidän tietysti pitää myymällä työtämme olla kasvattamassa kansakunnan kakkua, jolla yhteisen turvaaminen onnistuu. Ja mitä työntekemiseen tulee, Elina Grundströmilta oli tänään HS:ssa erinomainen yliökirjoitus. Kaikenmaailman markkinapapit tulevat kertomaan meille miten laiskoja, työtävieroksuvia ja tehottomia olemme. Totuus taitaa olla päinvastainen. Suomalaisten työhalussa ja -kyvyssä ei moitittavaa ole. Enemmän johtamisessa ja työn paremmin tekemisen mahdollistamisessa.

Mutta siis, millaisia julkisia alustoja tarvitaan, että oikeudet versovat ja voivat puhjeta kukkaan?

Postitoiminnan tehtävänä on huolehtia, että maan eri osissa ihmiset ovat tasavertaisessa asemassa viestinnän oikeuden suhteen. Yhdysvalloissa postitoiminta on julkista. Meillä sitävastoin  sekamuotoista.Postilla on voiton tekemisen velvollisuus. Se polkee kansalaisten oikeuksia. Pieniä palvelupisteitä pannaan kiinni. Palvelut karkaavat satojen kilometrien päähän.

Julkinen liikenne on järjestetty hyvin eri tavoin. Muutamaa kaupunkikeskusta lukuunottamatta, sitä ei edes ole. Junaliikenne on kaiken lisäksi joutunut sekamuodon kurimukseen. Kun liikkuminen nähdään vain voittoa tuottavana toimintona, nähdään kummallisuuksia.

VR tulee yllätetyksi talven ja pakkasten aikaan. Junavuoroja perutaan konduktööripulan vuoksi. Nyt uusi lippujärjestelmä on sekaisin.

Varmaan postissa ja vr:lla voisi olla parempia johtajia ja varmaan sielläkin voitaisiin markkinapappien loitsujen mukaan tehdä vielä enemmän työtä. Vika on kuitenkin poliittisen päättäjän vetelyydessä tai oikeastaan vallitsevassa sekaopissa, jota ministerit eivät uskalla kyseenalaistaa eikä kansanedustajat kaataa.

Julkiset palvelutehtävät on pidettävä julkisina. Sekamuodot tuottavat sotkua ja kääntyvät kansalaisia vastaan. Ei postin jakamisen tappiollista tarvitse olla mutta ei voitontavoittelussa pidä mennä tärvimään alueellisen tasavertaisuuden periaatetta. Junalla matkustamisestakin voi maksaa mutta niin markkinkuriin laihdutettuna VR:ssa ei ole järkeä, että tulot jäävät saamatta liian niukan henkilömitoituksen vuoksi. Talvi tulee ja konduktöörit ovat vastakin lainmukaisilla lomillaan.

Viennin lamaa kannattelee kotimainen kulutuskysyntä, jonka merkitystä aina aliarvioidaan, etenkin palveluissa. Konduktöörit ja postivirkailijat tekevät työtä, maksavat veroja ja kuluttavat. Maksavat siis asuntolainojaan, ostavat ruokaa ja käyttävät palveluja. Julkisen kannattaa pitää kiinni työntekijöistään. Kun oikein sekajulkisen oppien mukaan kuritetaan, tuloksena on yskivä talous ja paisuva velka.

Niin, mitä teemme kirjesalaisuudella, asuinpaikan valitsemisen vapaudella tai kotirauhalla?

Postin pitäisi kulkea, liikkeelle pitäisi päästä ja oltava katto päänpäällä, jonka rauhaa suojella. Osa kansalaisten vapauteen liittyvistä, poliittisista, taloudellisista, sivistyksellisistä ja sosiaalisista oikeuksista edellyttää alustaa. Muuten ne jäävät tyhjiksi.

Emme voi mennä markkinatorille ostamaan kaikkea. Sivistyksen saavutukset tulisi silloin korvatuksi taantumuksen tuottamilla tappioilla.

20.09.2011. 12:02

Nordean tukipaketti

Osallistuin Itämerikokoukseen alkuviikosta. Ensin kokoontuivat parlamentaarikot. Alueen turvallisuuden edistämiseksi haluttiin viisumivapautta Venäjän kanssa, meriturvallisuuden parantamista ja muutoinkin kaikkinaisen kanssakäymisen edistämistä.

Ministerikokouksessa ei sitten puhuttu viisumeista. Sitävastoin keskityttiin mm. talouden kilpailukykyyn ja alueellisen yhteistyön merkitykseen sen vahvistamisessa. Pohjoismaisen Investointipankin Jonny Åkerholm pohti alueen maitten erilaista suhdetta euroon. Osahan on sisällä ja osa ulkona. Ajatuskulku meni kutakuinkin näin: jos on sisällä ja tekee oikeita asioita, ei ole ongelmia mutta jos tekee vääriä asioita, on. Sama pätee ulkona.

Mutta mitkä ovat oikeita asioita ja mitkä vääriä?

Työllisyyden edistäminen on kaiketi ollut oikea asia, Suomessa veronalennusten politiikkaa on perusteltu juuri työllisyyden edistämisen vuoksi (vaikka kovin kummoista pitkän ajan näyttöä alhaisen veroasteen ja työllisyyden yhteydestä ei ole). Kun veroaste on laskenut ja maailmantalous on taas taantuman partaalla, verotulot ovat laskeneet ja nyt sitten ollaan velkaantuneita. Yritysjohtajat heristävät sormeaan ja ovat huolissaan Suomen velkaantumisesta.

UPM näyttää mallia.Irtisanomisuutinen ja Myllykosken paperitehtaan sulkeminen siivitti kurssin rakettimaiseen nousuun.

Oikea asia onkin työttömyyden lisääminen ja tuotannon supistaminen.

Valtiovalta laastaroi. Työministeri matkustaa Kouvolan seudulle ja työllisyyttä tukevaa pakettia harsitaan kasaan. Onko tämä nyt sitten väärin vain oikean asian tekemistä?

Ehkäpä tämäkin ristiriitainen esimerkki kertoo sen, ettei Åkerholmin neuvoilla päästä mihinkään. Oikea ja väärä on katsojan silmissä. Se, että on pankinjohtaja, ei tee silmistä sen parempia.

Odotan uutista, että joku matkustaa Nordean irtisanottavien naisten luokse ja harsii kasaan paketin. Vai olisiko se väärin?

01.09.2011. 08:29

Globaalin sisäistäminen

En tiedä kuinka monta globalisaatioraporttia on tehty. En tiedä kuinka monta lausetta kilpailukyvystä on sorvattu. Onko tämän kaiken alle hukkunut globaalin ajattelun, globaalien ongelmien ja niitten globaaliratkaisujen ydin?

Kyse on rippuvuussuhteista.

Kilpailukyvyhokema johtaa harhaan siinä mielessä, että jotkut saattavat ajatella yksittäisiä maita itsellisinä ja että niitten iskukyvystä riippuu millaisia murusia globaalilta pöydältä itsekukin voi saalistaa. Kuitenkiin globaalin pöydän antimet riiipuvat siitä, mitä kukin on valmis sinne tuomaan, miten ne jaetaan ja miten niitä varjellaan.

Olen kurkkuani myöten täynnä Suomessa vellovaa vakuuskeskustelua. Tuntuu siltä, että vaaleja ennen iskenyt paniikki perussuomalaisten kannatuksesta ja muitten maitten holtittoman menon kauhistelusta on ajanut Suomen umpikujaan, jossa pyristely voi johtaa globaalien ongelmien syventymiseen.

Mitä siitä tulee, että odotamme G8-maitten ratkaisevan maailmantalouden epätasapainon ongelmat valtioiden velkakriiseissä (jotka ovat seurausta muutaman vuoden takaisesta finanssikriisistä) tai että pannaan toivo G20-kokoonpanoon?

Kaikkia vaivaa Suomen tauti. Tuijotetaan omaan napaan eikä kukaan rakenna kokonaisuutta, sovita yhteen eri toimia niin, että totaaliromahdus voitaisiin välttää. Maailmanlaajuisen talouslaman uhkat ovat viittä vaille toteutumassa.

Kiinalaiset eivät suostu revalvoimaan. Yhdysvallat on rampa poliittisen kiistelyn jälkeen lainakatosta eikä luottoluokittajan, suorastaan paniikkipäätös, luokituksen alentamisesta parantanut yhtään vaivoin saatua sopimusta.

Republikaaneilla on  vain sisäpolitiikan agenda tärkein: Obaman asemaa on  horjutettava. Ja ketkä ovat haastajia! Kaiken maailman teekutsujen mannekiinit, joitten puheet ovat järkyttäviä kaikkinensa, erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen kannalta.

Eurooppa näyttää kykenemättömältä vakauttamaan euroa. Suomen panos on ollut julistaa Kreikan maksukyvyttömyyttä. Ketjun päässä on kuitenkin myös Suomi. Ei ole EU:sta toimijaksi G8 eikä G20-pöydässä niin kuin finanssikriisissä. Kunpa kuitenkin olisi, Suomen nurkkakuntaisesta viivytystaistelusta huolimatta.

Mihin perustuu luulo, että meillä on asiat mallillaan ja että ongelmat ovat muualla? Globaalissa maailmantaloudessa kaikkien ongelmat ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä. Kansantalouden koko toki vaikuttaa kuinka yhteisiä.  Miten on mahdollista, että kun asiat menevät hyvin, meillä hehkutetaan kuinka avoin ja kansainvälisyydestä riippuvainen Suomi on?  Mutta kun ongelmat ovat päällä ja niitä pitäisi ratkoa, olemmekin suljettu ja osa kansainvälisten ongelmanratkaisuyritysten pulmia.

Olen nyt sitten vasemmistolainen ja internationalisti! Olemme kuin lastu markkinavoimien irrationaalisilla laineilla ja odotamme kauhulla kuka panikoi ensin - ja sitten soudamme perässä.

24.08.2011. 11:45

Pakkonainen

Tasavallan presidentiksi valitaan joko mies tai nainen. Sukupuolten tasa-arvon kannalta presidentin sukupuolella ei siis ole merkitystä eikä valituksi tullut loukkaa tasa-arvoa. Sitävastoin sillä on merkitystä mitä presidentti ajattelee sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

SDP:n esivaaliin on nyt sitten ilmoittautunut Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen. Ei tarvinut olla kovin merkittävä ennustajaeukko perusteluissa: pitää olla naisehdokas ja on jotain  tukea kentällä.

Sukupuolen korostaminen alleviivaa kielteisellä tavalla naiseutta ja mieheyttä. Naiseudesta tai mieheydestä ei voi johtaa oikeastaan yhtään mitään itse instituution kannalta. Presidentti käyttää valtaoikeuksiaan päällään. Kyse on siis henkilön osaamisesta, kokemuksesta, verkostoista mutta ennen muuta näkemyksellisyydestä. Vain sillä tavoin presidentti-insitituutio voi tasapainottaa keskeisiä valtakeskuksia.

Hienoa on, että meillä on ollut presidentteinä sekä nainen että miehiä. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä riittää vielä mahdottomasti töitä aina työelämästä perheeseen. Mutta ei presidentti-insitituutiossa.

Tuula Haatainen jää höyhensarjalaiseksi. Hän on pakkonainen. En tiedä vastaako tämä millään lailla puolueen sisäisen demokratian edistämistä. Tasa-arvonäkemyksissä hänestä ei ole Paavo Lipposen tai Ilkka Kantolan haastajaa. Epäilen olisiko hänestä haastajaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, taloudessa tai EU-asioissakaan. Todellinen haastaja on sellainen, joka edustaa erilaista taustaa, kokemusta ja näkemystä. Ilkka Kantola voi olla sellainen, vaikka onkin juuri nyt kansanedustaja. Mutta asia-osaamisessa hänkin tipahtaa höyhensarjaan - vielä.

Presidentinvaaleissa Elisabeth Rehn on aivan samassa sarjassa Sauli Niinistön ja Paavo Lipposen kanssa. Anneli Jäätteenmäki voisi olla kuten Liisa Jaakonsaari. Liisan osalta tiedämme, ettei hän aio olla pakkonainen ja on kieltäytynyt ehdokkuudesta. Harkintakykyä voi käytää vaikka onkin nainen.

JK: Hesarin uutisotsikointi kiteyttää tänään 18.8. saman kuin mitä itse yllä yritin monisanaisesti kirjoittaa: ..saatiin ensimmäinen naisehdokas. Ensin tulee sukupuoli, sitten identiteetti. Huomaan muuttavani hiukan mielipidettäni. Tarvitaan ehdokassubjekteja, jotka ovat miehiä ja naisia. Kirjoittaisiko kukaan Lipposesta tai Niinistöstä anonyymisti miesehdokas!

17.08.2011. 16:11