Onnea Mari Kiviniemi ja Timo Laaninen

Vaalirahasotkujen ryvettämät keskustalaiset halusivat aloittaa puoluekokouksen jälkeisen ajan puhtaalta pöydältä. Merkittävintä oli, että Timo Laaninen tuli valituksi puoluesihteeriksi. Timo Laaninen ei ole se, joka junailisi epäilyttävien liikemiesten kanssa rahoja suosikeille tai hoitelisi akuutteja kassakriisejä kehittyvien maakuntien Suomen kanssa. Hän on se, joka hakee voiman kaurapuurosta. Vaikka muistamani mukaan rahan haalimiseksi Jarmo Korhonen aikanaan tuli valituksi.

Timo Laaninen on aatteellinen keskustalainen. Hän on rauhallinen ja sinnikäs. Hän jos kuka on oikea henkilö parsimaan kasaan kuppikuntiin jakautuneen keskustaväen. Timo Laaninen on myös oiva esimerkki siitä, miten  joustavasti Keskustan sisällä voi siirtyä tehtävistä toisiin. Puoluesihteerinä hän ei pyrkine vallan parrasvaloihin kuten SDP:n Mikael Junger asettautumalla eduskuntavaaleissa ehdolle. Olettaisin, että hän keskittyy huolellisena miehenä Keskustan suuren yhteisötalon siivoamiseen, paikkojen korjaamiseen ja perinnerakentamisen yhdistämiseen moderniin teknologiaan. Viljelijät ovat nimittäin yllättävän kansainvälisiä. EU:n kanssa toimiminen niin hyvässä kuin pahassakin on tehnyt turpeeseen sidotuista kosmopoliitteja.

Turun eduskuntatutkimuksen yksikön tutkija Mari Niemi sanoi taannoin, että SDP valitsi puheenjohtajan medialle tarkoittaessaan Jutta Urpilaisen valintaa. Ehkä samaa oli nähtävissä myös Keskustan puheenjohtajavalinnassa. Kummatkin puolueet niin SDP kuin Keskusta ovat yhteiskunnan rakennemuutoksen vuoksi jälkikriiseissä. Globalisaatio on muuttanut ajankäsityksen monimuotoisemmaksi kuin vuodenajat ovat. Samoin se on muuttanut tuotantorakenteet niin teollisessa kuin elintarviketuotannossakin. Urbaaniin elämänmuotoon kuuluu kulutustottumusten vaihtuminen  elämäntilanteen mukaan ja niinpä myös luokkapohjainen elämänmuoto on kokenut mullistuksen. Sen pitäisi näkyä paitsi puolueiden toiminnassa myös kulttuureissa. Mutta ei näy.

Mari Kiviniemellä on kuitenkin lentävä lähtö. Hän on toiminut kahdessa hallituksessa ministerinä. Hänellä on rutkasti eduskuntavuosia. Hänen ei tarvitse opetella asioita, joka mahdollistaa rennon otteen. Mutta naisjohtajana häneen ilman muuta liittyy samat odotukset kuin muhinkin naisiin: pystyykö hän muuttamaan politiikan retoriikkaa, painotuksia, kuromaan hallinnoimisen ja elämisen maailmojen kuilua, luomaan uudenlaista johtamisen kulttuuria? Vai onko kyse vain sopeutumisesta ja ulkomuodosta?

Sille en voi mitään, että nostan hattua Matti Vanhasen paineensietokyvylle. Hallinnoimisen sijaan olisin toki toivonut enemmän asioiden poliittisten ulottuvuuksien avaamista, jota hän kyllä mielestäni kevään aikana selvästi hyvin hienosti tekikin. Esimerkkinä vaikkapa Kreikka-paketti ja miksi se oli tehtävä. Aivan loistavaa oli Matti Vanhasen irtisanoutuminen äärikiihkoilusta ja rasistisesta vihan kohdistamisesta erilaisuuteen. Keskusta oli sosialidemokraattien ohella se voima, joka piti 1930-luvulla kansanvallasta kiinni. Joissakin asioissa ei voi tehdä takinkääntöjä suhdanneaplodien toivossa.

13.06.2010. 14:04