Kimppakivaa

Poliittinen toiminta voi olla kivaa. Se on kivaa silloin kun on tekemisen meininki, avoin ja vireä meno ja yhteinen käsitys kivasta meiningistä. Sitä liittyy johonkin jengiin, jossa uskoo voivansa jakaa omat arvonsa, ajattelutapansa ja oppivansa muilta lisää. Yhteiskunnallisten ongelmien kanssa painiminen ei sinänsä ole kivaa, mutta kiva syntyy siitä, että aina löydetään polku parempaan ja että asiat käännetään poliittisella tahdolla hallittaviksi, mahdollisiksi ja toivoa tuottaviksi. Sateen jälkeenkin sitä odottaa auringon paistetta, talven jälkeen kevättä. Tästähän se kiva tulee. Toiveikkuudesta.

Luin Uutispäivädemarin nettiversion. Sivulla olivat seuraavat viisi uutista: Gallup-tutkimus tukee Eero Heinäluoman käsityksiä maahanmuutosta, presidentin käsityksiä valtiosääntöuudistuksessa on kuunneltava, TUL kehottaa kaikkia liikkeelle, poliitikot panevat pedofiilit ahtaalle ja että oppositio ei ole hallituksen tukitiimi.

Mitäs kivaa olisi ensimmäisessä uutisessa? Eero Heinäluoman lausahdus ei ollutkaan onneton tokaisu, vaan harkittu ulostulo. Sitä vahvistaa, että lehti on tilannut - siis myös maksanut - Gallupin tekemän tutkimuksen ja että ulostulo on nyt linjaus, jolla on kansan tuki. Eihän se nyt mikään uutinen ole, että kansalaiset kokevat maahanmuuttokysymykset hankalina. Ulkomaalaisvastaisuudella on jo poliittiset johtajansa eikä sinne ainakaan minusta kaivata sosialidemokraatteja. Sitävastoin sosialidemokraatteja kaivataan suhteuttavan, erittelevän ja tietoon perustuvan maahanmuuttokeskustelun kärkeen, jossa epäluuloihin ja pelkoihin vastataan tekemällä asioita, jotta ne hälventyisivät. Se on tietenkin vaikeampaa kuin epäluulojen ruokkiminen. Niin vain on tehtävä, sillä koko ajattelumme perustuu kaikkinaisen alistamisen ja syrjimisen tunnistamiseen ja poistamiseen.

Sitten ihan "pikkujuttu". Kun julkinen talous tarvitsee vastaisuudessa enemmän työtunteja ja emme näemmä halua lisätä viikottaisia työtunteja saati työvuosia, eikö tästä seuraa, että on saatava lisää ihmisiä, jotka tekevät työtunteja? Päädyn tulokseen, uutisessa ei ollut mitään kivaa.

Entä presidentin näkemysten tukeminen? En nyt yllättynyt, että puolueeni ja sen äänenkannattaja on viime vuosina päätynyt tulkitsemaan kansan vallan vahvistamisen presidentin aseman puolustamisena. Kun yksi käyttää valtaa ja on entinen sosialidemokraatti, kansanvallan tunnusmerkit ovat täyttyneet. Mutta pitäisikö todella kuunnella presidenttiä, joka väittää valtiosääntöuudistuksen johtavan hallituksen vallan kasvuun eduskunnan kustannuksella? Kyse on osallistumisesta Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Kokouksiin osallistuvat pääministeri ja pääsääntöisesti ulkoministeri hallituksen linjauksen mukaan, jotka kummatkin ovat suoraan vastuussa eduskunnalle. On loogisesti aika mahdotonta väittää, että eduskunnan valta näin vähenisi kun sille vastuulliset on nyt yksiselitteisesti ja tosiasiallisestikin vastuullisia. Presidentti ei voi olla mitenkään eduskunnalle vastuullinen.

Sitten ihan "pikkujuttu". Kun demokratia on kansan valtaa ja lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, uudistus vain selventää sen mikä on ollut tarkoitus jo aiemminkin. Päädyn tulokseen, uutisessa ei ollut mitään kivaa.

Mutta myönnän, kaikki liikkeelle uutisessa oli paljon kivaa.

Poliitikkojen pedofiilien kuriinpanemisessa kyllä äimistelen amerikkalaisten sarjojen suurta mahtia. Poliisit kertovat, miten pidätetyt vaativat heille luettavan heidän oikeutensa, niin nyt poliitikot panevat pedofiilit kuriin murtamalla rippisuojan. Kyllähän meillä ripille päästään mutta en vain ole kuullut, että meillä kovin usein ihmiset kävisivät ripillä. Se ovi alttarin lähellä on muuten ovi sakastiin eikä rippituoliin. Jos ihan oikeasti haluttaisiin pedofiiliti kuriin, on lähdettävä vastuun ottamisesta. Ei kenenkään eikä missään tule katsoa läpi sormien lasten hyväksikäyttöä. Kaikissa  tilanteissa meidän on asettauduttava lapsen puolelle ja suojeltava lasta. Tästä politiikan on puhuttava sillä on liian monta, jotka tietävät mutta eivät tee mitään. En luokittele uutista kivan suhteen. Aihekin on jo ahdistava.

Viides uutinen koski sitten sitä, ettei oppositio ole hallituksen tukitiimi. Kuulun niihin, jotka eivät ajattele oppositiopolitiikan olevan automaattisesti eri mieltä hallituksen kanssa olemista. Oppositionkin on aina esitettävä sellainen linja, joka voidaan toteuttaa ja että se on siksi opposition, että se on vaihtoehtoinen  hallitukselle. Kun kyse oli Kreikan tukitoimista, joita Gallupin mukaan kansalaiset eivät myöskään tue, en oikein pidä asiayhteydestä. Kyseessä oli euroalueen puolustaminen, uskon ja luottamuksen valaminen markkinoille, että Kreikka kykenee EU:n tuella vakauttamaan taloutensa ja että näillä toimilla estämme yksittäisten maitten joutumisen markkinasaalistuksen kohteeksi joutumisen.

Sitten ihan "pikkujuttu". Kreikan sosialistihallitus ei jatkanut vakavien ongelmien peittelyä. Kiitosta se ei ole saanut veljespuolueeltaan. Minusta olisi ansainnut ja vieläpä tuen. Päädyn tulokseen, uutisessa ei ollut mitään kivaa.

Ja kiva tulee, että nauretaan päälle!

18.05.2010. 12:06