Analyyttista sekavuutta

Palasin juuri Uudenmaan sosialidemokraattien piirikokouksesta Porvoosta. Poliittinen rytminvaihdos aiheutti minulle rytmihäiriöitä.

Eero Heinäluoma sanoi, että maahanmuuttokeskustelua, olettaisin ylipäätään ulkomaalaiskeskustelua, pitäisi käydä analyyttisesti. Hän jaotteli ainakin kolme kokonaisuutta, joista on puhuttava. Ensinnäkin pakolais- ja turvapaikanhakijat, toiseksi työperäinen maahanmuutto ja kolmanneksi kotouttaminen.

SDP:n maahanmuuttolinjauksia vielä valmistellaan. Taitaa vain olla niin, että linjausten aika meni jo, linjat on jo piirretty. Analyysikin oli mielestäni epäjohdonmukainen ja sekava.

Julkisuudessa on ollut esillä erityisesti Heinäluoman vaatimus työperäisen muuton hillitsemisestä. Perusteluna hän esittää Suomen oman työttömyyden. Pakolaiskiintiöt ovat Heinäluoman mukaan kansainvälisisä velvotteita eikä niistä SDP ole tinkimässä. Kotouttamisen suhteen hän oli avoin keskustelulle. Esimerkiksi hän otti Vantaan vuokrataloissa tehdyn päätöksen, ettei pihatalkoissa enää tarjota olutta makkaran painikkeeksi. Mutta päätyi kuitenkin hauskuuttamaan yleisöä toteamalla, ettei olut ole ongelma -vaikka monissa kulttuureissa onkin tapana pidättyä alkoholinkäytöstä. Ongelma on makkara. Islamin uskoiset eivät syö sianlihaa. Mutta hän - kuten kokousväki ja erityisesti Vantaan päättäjät- toivoivat, että olutta ja makkaraa pihakekkereissä saa edelleen.

Niin, Tähän on tultu Maassa maan tavalla-linjausten jälkeen. Suomalaiselle kansanviisaudelle on muotoutunut uusi sisältö viimeisten vuosien aikana. Ihan kuin Suomessa olisi koskaan ollut lakeja, joita sovelletaan  rodun, uskonnon tai maailmankatsomuksen (Jehovan todistajat olivat kyllä vapautettu armeijasta) mukaan. Ihan kuin Suomessa koskaan olisi ollut työsopimuksia ihonvärin mukaan. Mutta ilmeisesti sitä on tyytyminen siihen, että kömpelökin yritys puhua siitä miten arvomme näkyvät käytännön politiikassa - kuten Antti Lindtman asian muotoili, on saavutus sinänsä. Minä vain en löydä käytetyistä puheenvuoroista häivähdystä enempää arvoistamme. Uskon silti, että siellä ne ovat.

Pakolaisuuden syyt ovat useimmiten sodat, vainot tai luonnonkatastrofit, Kansainvälinen yhteisö on yhteisesti sopinut, että eri maat ottavat vastaan pakolaisia. Useimmiten nimittäin on niin, että naapurimaat ottavat vastaan varsinaisen pakolaistulvan. Kiintiöillä jaetaan taakkaa yhteisesti.

Onko toisesta välittäminen nyt sitten taakka? Nuoruuden lempparibiisejä oli Hollies- yhtyeen:"He ain't heavy, he is my brother". Kaveria ei jätetä oli suomalaisten sotilaitten välittämisen ilmaisu. Käveria ei tönitä- on ollut niitä liikkeitä, joissa olen itsekin ollut mukana. MUTTA hyvä, emme siis kyseenalaista kansainvälisiä velvoitteitamme. Voimme valita Suomeen pakolaisleireiltä sellaiset pakolaiset, jotka meille sopivat. Mutta mitä mieltä olemme turvapaikan hakemisesta?

Suomalaisia ärsyttää, että turvapaikanhakijat hakevat turvaa, näin tutkimuksia on tulkittava. Erityisesti, että omassa maassaan kaaoksessa elävät somalialaiset haluavat turvaa tai että Irakin vainotut kurdit eivät halua päästä hengestään.

Minua muuten harmittaa puolestaan se, että alaikäisiä lapsia ja nuoria käännytetään asumaan jonkun toisen maan kaduilla, että suomenkielen opetusta ei saa riittävästi tai että työ ja toimeliaisuus on viranomaisten päätöksellä kiellettyä. Jos olisin itse samassa tilanteessa, tulisin hulluksi, ellen saisi opiskella kieltä, oppia ymmärtämään maata, johon olen tullut saati jos ainoa huvini olisi pallon potkiminen enkä saisi mennä tekemään mitään, vaikka ikkunasta katsoen tekemätöntä työtä on vaikka kuinka.

Ehkä harmin aiheita ei voi punnita. Tosiasia on kuitenkin, että Suomi on harvaanasuttu, iso pinta-alaltaan, luonnonolosuhteiltaan vaativa ja yhtenäiskulttuurin hallitsema. Kun maapallon väkimäärä koko ajan kasvaa ja erilaiset syyt pakottavat ihmisiä liikkeelle, on  vaikea kuvitella, että Suomi voisi jotenkin sulkeutua ihmisiltä kun samaan aikaan haluamme viedä tuotteittamme ja osaamistamme maailmalle. Etenkin Suomen kaltaisen maan kasvun edellytykset ovat kiinni lahjakkuudessa, suvaitsevaisuudessa ja teknologiassa; kyvyssä tehdä asiat paremmin, siis tuottavuudessa. Johtopäätökseni on, että turvapaikan hakijoita tulee olemaan jatkossakin ja tämän luultavasti myös puolueeni käsittää.

Työ on parasta kotouttamista. Työ on parasta kielen oppimisen kannalta. Suomalaisia ei ärsytä se, että tänne tullaan tekemään töitä. Niinhän mekin olemme menneet tekemään töitä  ulkomaille ja hakemaan toimeentuloa. Kysymys on siis siitä, miten luomme sellaisia työllistämisen edellytyksiä, että tänne tulevat pääsevät nopeasti ottamaan vastuun omasta elämästään. Sivumennen sanoen, elvytyspaketit ovat kohdentuneet fyysiseen infrastruktuuriin mutta eivät lainkaan sosiaaliseen.  Mikä määrä tekemätöntä työtä onkaan juuri hoivassa, huolenpidossa ja välittämisessä?

Mutta onko analyysin tulos nyt sitten se, että kun Suomessa on työttömyyttä, täällä olevien turvapaikanhakijoiden ei pidäkään työllistyä, vaan potkia sitä palloa? Ja että sitten niitten, joilla täällä olisi töitä, ei pidä tänne nimenomaisesti tulla kun meillä on työttömyyttä. Vaikka kortistosta ei löytyisi rakennusmiestä, sairaanhoitajaa tai tutkijaa avoinna olevaan työpakkaan?. Ja mikä kummallisinta, Heinäluoma aloitti puheensa valtiontalouden kestävyysvajeella. Sehän tarkoittaa sitä, ettei näköpiirissä ole riittäviä työtunteja, joita yhteiskunan  pyörien pyörittäminen edellyttäisi!. Emme siis halua nostaa eläkeikää koska se kaavamaisena olisikin tyhmää mutta emme halua myöskään lisää tehtäviä työtunteja, vaikka väki ikääntyy. En ymmärrä.

Entäs mitä minä sanoin?

Minulle sosialidemokraattinen työväenliike on aina ollut kansainvälinen. Me elämme avoimessa maailmassa emmekä suojele rajojamme asein. Yritämme keskustelemalla selvittää tänne tulevien syitä. Me olemme osa Euroopan Unionia, jossa pääoma ja tavara voivat liikkua. Miksi ei siis työvoima etenkin kun niin olemme sopineet? En siis halua nähdä ihmisiltä suljettua Suomea. Työvoimaperäisen muuton rajoittaminen on Eero Heinäluomalle vain taloutta. Minä en katso eläväni taloudessa vaan yhteiskunnassa. Myös talouteen liittyvät puheenvuorot ovat aina poliittisia.

Sosialidemokraattinen ihmiskäsitys on selvä. Ihmsillä on arvo itsenänsä. Ihmiset eivät ole tavaroita eivätkä tuotannontekijöitä. Me haluamme vapauttaa ihmiset sorrosta ja alistamisesta. Me kunnioitamme kanssaihmisiämme silloinkin vaikka emme  heitä ymmärtäisi. Me emme asetu yläpuolelle, olemme kanssa.

Tämän jälkeen linjat ovat selvät.  Emme voi olla pikkusormellakaan mukana vihapuheessa - rasismissa. Kun olemme näin itsemme asemoineet, kyse on tavanomaisista yhteiskunnallisista epäkohdista ja ongelmista, jotka vain on ratkaistava. Olennaista on silloin kenen ääni kuuluu. Ei maahanmuuttoon (olipa syynä turvapaikan tai työpaikan hakeminen) voi suhtautua järjestelmäkysymyksenä. Tai että vain meillä syntyperäisillä suomalaisilla olisi oikeus määritellä ongelmia. On siis annettava ääni myös maahamme tulijoille ja oltava avoin  ja valmis vuorovaikutukselle. Näin yleensä ongelmat ratkeavat.

Ehkä olisi parempi, että maahanmuuttopoliittisen ohjelman sijaan, ryhtyisimme hyviksi naapureiksi, kanssaihmisiksi, maahamme tulijoille. Että eri järjestöissä toimiessamme huomaisimme asioita, jotka olisi hyvä tehdä ja tekisimme niitä yhdessä tänne tulleitten kanssa.

Olin kerran eräille isoilla syntymäpäiväkutsuilla. Juhlaväki oli ihastunut nuorten tarjoilijoiden hyvästä käytöksestä ja ystävällisyydestä. Nuoret olivat kaikki päihdekuntoutuksessa olevia, paikallisen hoitokodin asukkaita. Jokunen juhlaväestä oli vastustanut kamalien narkkareiden hoitokotia. Mutta kun tarkemmin asiaa katsoi, ihmisiä hekin olivat. Syntymäpäiväsankarimme teki sen minkä mekin voimme tehdä. Ja jos jokainen demari tekee saman, kotouttaminen on ratkaistu.

24.04.2010. 19:41