Arja Alhon julkinen elämä:



2000-luku

Olen nykyään vapaa kirjoittaja ja tutkija. Kirjoitin Senttipeliä-blogia Helsingin Sanomiin syksyllä 2007 ja edelleen säännöllisesti kolumnia Länsi-Uusimaa-lehteen. Olen myös yrittäjä. Olen perustanut AlhoSisters ky:n, jonka toimialana on mm. luennointi, kirjoittaminen ja erilainen konsultointi. Teen siis sitä mitä osaan parhaiten. Haluan olla aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija. Koko elämäni ajan olen ollut myös kiinnostunut musiikista ja laajemmin kulttuurista, kansainvälisestä solidaarisuustyöstä, tieteestä ja tutkimuksesta sen ohella, että olen halunnut olla myös vastuuta kantava poliittinen toimija. Poliittisena päättäjänä toimin enää vain kotikunnassani. Toimin myös Lux Musicae-tapahtuman järjestelyissä.

Olen ollut vuodesta 2007 Siuntion kunnanhallituksen puheenjohtajana. Parhaillaan minua työllistää erityisesti Lohjan, Inkoon ja Siuntion yhteistoiminta (LOST) terveydenhuollon alueella Paras-lainsäädännön mukaisesti.

Olin ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa mutta en tullut valituksi. En usko syyn olleen sen, että olisin palvellut huonosti kansalaisia tai epäonnistunut niissä tehtävissä, joita kansanedustajalta odotetaan. Päinvastoin - koen olleeni työtä pelkäämätön, hyvin asioihin perehtynyt, verkottonut ja aktiivinen toimija. SDP:n valtaisa vaalitappio vain merkitsi sitä, ettei tarvitsemiani SDP:n nk. perinteisten äänestäjien ulkopuolisia tukijoita ollut riittävästi. Tällä kertaa minua ei äänestetty siksi, että olin sosialidemokraatti. Näin monet minulle sanoivat. Halusin myös pysyä kohtuudessa vaalikampanjoinnissani. Kampanjani maksoi noin 9000 euroa. Varat keräsin kahdella seminaarilla, jotka järjestin SFP:n ehdokkaan Nils Torvaldsin kanssa yhdessä, Pippuri sen tekee- munakaskirjan myynnillä sekä kirpputorimyynnillä.

Keväällä 2006 osallistuin valtiotieteellisen tiedekunnan promootioon.

Päätin panna vauhtia SDP:n puheenjohtajakisaan keväällä 2005 olemalla myös itse ehdokkaana.

Keväällä 2004 täytin 50 vuotta ja vielä ennen kesää väittelin. Väitöskirjani nimi on "Silent Democracy, Noisy Media". Minusta tuli myös yksinhuoltaja. Vuonna 2004 aloitin Suomi-Etelä-Afrikka-seuran puheenjohtajan tehtävät. Meillä on kerrassaan mainio mikroyrittäjyyttä edistävä hanke, josta löytyy tietoa seuramme sivuilta www.afrikka.net.

Vuoden 2003 vaaleissa tulin valituksi Uudenmaan vaalipiiristä eduskuntaan. Toimin perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajana, suuren valiokunnan jäsenenä, Pohjoismaiden Neuvoston valtuuskunnan jäsenenä ja sen sosialidemokraattisen valtuuskunnan työvaliokunnan jäsenenä, Itämeriparlamentaarikoissa ja myös Itämerikonferenssin pysyvän komitean jäsenenä ja puheenjohtajana (2006). Samoin olen toiminut Suomen Pankin pankkivaltuustossa ja Pohjoismaisen Investointipankin (NIB) kontrollikomiteassa. Tulin myös valituksi uudelleen HOK-Elannon ja Suomi-yhtiön edustajistoon vuonna 2003.

Syksyllä 2000 muutimme koko perhe vuodeksi Kanadaan. Olin Yorkin yliopistossa Torontossa nk. research scholar ja opiskelin naistutkimusta, mediatutkimusta mutta myös globaalitaloutta. Kirjoitin vuoden ajan kolumneja Ilta-Sanomiin otsikolla "Ruisleipää ja vaahterasiirappia". Syksystä 2001 jatkoin väitöskirjatyotäni Helsingin Yliopistossa.

1990-luku

1999 eduskuntavaaleissa en tullut valituksi. Muutimme perheeni kanssa Helsingistä Siuntioon, jossa olimme jo viettäneet kymmenen vuotta kaikki vapaa-aikamme. Samalla jätin kaikki luottamustehtäväni. Aloitin jatko-opinnot Helsingin Yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Minusta tuli myös Länsi-Uusimaa-lehden kolumnisti, myöhemmin Kirkkonummen Sanomien ja Västra Nylandin myös.

1997 syksyllä erosin hallituksesta hyväksyttyäni sovitteluratkaisun pankinjohtaja Ulf Sundqvistille tuomitusta vahingonkorvauksesta pankkikriisin seurauksena. Korvaus on edelleen yksittäisesti suurin maksettu korvaus. Julkaisin ennen joulua kirjan "Kafka kävi meillä". Eduskunnassa olin suuren valiokunnan jäsen, joka käsittelee Euroopan Unioniin liittyviä asioita.

1995 eduskuntavaaleissa sd- piiri sai valtaisan vaalivoiton ja sosialidemokraatit palasivat hallitusvastuuseen. Minusta tuli Paavo Lipposen hallituksen ministeri valtiovarainministeriöön ja pääministerin kansliaan. Vastuullani olivat verotus, rahamarkkinat, valtion henkilöstöasiat ja tulevaisuuselontekojen valmistelu. Vastasin myös nk. kannustusloukkutyöstä, harmaan talouden projektin käynnistämisestä ja kotitalousvähennykseen johtaneesta valmistelutyöstä. Jätin kaikki muut luottamustehtäväni paitsi kaupunginvaltuuston jäsenyyden ja juhlaviikkojen hallituksen puheenjohtajuuden.

1994 kampanjoin Suomen EU-jäsenyyden puolesta ja osallistuin moniin eri tilaisuuksiin

1992 syntyi poikani Erno. Minusta tuli Paavo Lipposen seuraaja Helsingin sosialidemokraattiseen piirijärjestön puheenjohtajana. Tämä tehtävä poiki velvollisuuden olla ehdolla yleisemmin ja niinpä minut valittiin myös Elannon ja Suomi-Salaman edustajistoon. Kunnallisvaalien jälkeen aloitin kaupunginvaltuuston kaksivuotisen puheenjohtajuuden kuten myös Helsingin juhlaviikkojen hallituksessa. Muotokuvani maalasi myöhemmin luonnollisesti (nais)taitelija Ulla Rantanen (kuva) ja se paljastettiin vuonna 2000.

1991 aloitin kolmannen kauteni eduskunnassa ja nyt perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajana ja Suomen Pankin tilintarkastajana. SDP jäi oppositioon.

1990 avioiduin ja sain tyttäreni Essin. Jätin myöhemmin kaupunginhallituksen ja vähensin myös muita luottamustehtäviäni.13.6.1990 tapasin vankilasta vapautetun Nelson Mandelan Euroopan Parlamentissa. Toimin Paavo Nikulan johtamassa valtiosääntötoimikunnassa, Matti Niemivuon lepäämäänjättämistoimikunnassa ja Seppo Tiitisen valtionsääntökomiteoissa kuten myös SDP:n valtiosääntötyöryhmän vetäjänä.

1980-luku

1989 valmistuin valtiotieteen maisteriksi. Graduni tein naiskansanedustajista "Naiskansanedustajan muotokuva – naisnäkökulma vallankäytössä". Toimin kaksi vuotta Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajana 1989-90.

1988 olin toista kertaa presidentin valitsijamies. Toimin myös AAWEPA:ssa, joka oli kansanedustajien kansainvälinen järjestö Etelä-Afrikan apartheid-politiikan vastustamiseksi. Osallistuin erilaisiin kokouksiin ja seminaareihin Sambiassa, Zimbabvessa ja kirkkojen vieraana myös Etelä-Afrikassa.

Keväällä 1987 olin mukana Euroopan Parlamentin ja UNCHR:n järjestämällä fact finding-matkalla Gazassa ja Länsirannalla. Kirjoitin matkastani artikkelin Ydin-lehteen. Vuotta aikaisemmin olin tavannut Marjatta Steniuksen, Mikko Lohikosken ja Heikki Katilan kanssa Jasser Arafatin Tunisiassa.
1987 minut valittiin toistamiseen eduskuntaan. Jatkoin perustuslakivaliokunnassa ja mutta nyt maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Olin tullut valituksi toistamiseen myös Helsingin kaupunginvaltuustoon vuotta aiemmin ja olin sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Tämän tehtävän myötä aloitin Sibeliuslukion johtokunnan puheenjohtajana 1988 (Sibeliuslukio 100v/Arja) ja myös Helsingin seudun kesäyliopistosäätiössä, jonka valtuuskunnan puheenjohtaja minusta tuli myöhemmin. Olin edelleen myös HYKS:n liittovaltuuston jäsen. Aloitin myös Kemiran hallintoneuvostossa. Innostavinta oli olla mukana kamariorkesteri Avantin kannatusyhdistyksen johtokunnassa, jossa olin mukana aina vuoteen 1999.

1983 minut valittiin eduskuntaan. Ensimmäisellä vaalikaudella olin mm. perustuslakivaliokunnan ja talousvaliokunnan (käsitteli mm. terveyden- ja lääkehuollon lainsäädäntöä) jäsen. Talousvaliokunta esimerkiksi tutustui Italian avohuoltopainotteiseen psykiatriseen hoitoon.
Vedin SDP:n terveyspoliittista työryhmää ja olin SNK:n liittovaltuuston puheenjohtaja. Toimin myös Suomi-Nicaragua-seuran puheenjohtajana, passiivisesti Kriittisessä Korkeakoulussa ja lyhyen aikaa Suomen Festivaaliyhdistyksessä.. Nicaraguan presidentti Daniel Ortega ja mm. maatalousministeri Jaime Wheelock vierailivat Suomessa.
Olin mukana järjestämässä vaihtoehtoisia nuorten Itsenäisyyspäivän juhlia, joissa juhlapuhujina ovat olleet mm. Dingon Neuman ja Juice Leskinen.

1982 pudotin ensimmäisen äänestyslipun Mauno Koiviston valitsijamiehenä.

1981 olin SDP:n puoluekokousedustaja Porin kokouksessa.

1980 syksyn kunnallisvaaleissa minut valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon. Minusta tuli ryhmän sihteeri. Tätä ennen olin aloittanut luottamushenkilöuran terveyslautakunnan jäsenenä ja samoihin aikoihin minusta tuli myös HYKS:n liittovaltuuston jäsen.
Töissä olin Uudenmaan lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolla projektisihteerinä. Kyse oli viidessä pääkaupunkiseudun kaupunginosassa tehtävästä yhteisöllisestä terveyskasvatushankeesta. Järjestimme kahdet terveyskasvatuksen messut Helsingin Lepakossa. Olin myös valtion nuorisoneuvoston jäsen (1980-1983) ja mukana mm. tutkimusjaostossa.

1970-luku

1979 kevään eduskuntavaaleissa olin ensimmäistä kertaa ehdokkaana. Mentoreinani toimivat Pirkko Aro ja Ilkka Taipale. Aloitin myös syksyllä opiskelun Helsingin Yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kuulin pääsystäni Yliopistoon ollessani Saksassa IUSY:n (International Union of Socialist Youth) kongressissa. Tein myös työtä Meilahden sairaalassa.
HYY:n edustajiston jäseneksi minut valittiin kaksi kertaa ja toimin valmisteluvaliokunnassa. Kuuluin myös Hämäläisten Osakuntaan.

Kesällä 1978 olin Kuubassa nuorisofestivaaleilla Ohjelmaryhmä Haulikko, jossa olivat mukana Tapani Vauhkonen, Timo Peltovuori ja minä esiintyi Mäntymäellä vappujuhlassa ja SDP:n puoluekokouksessa Espoossa. Teimme myös keikan Norjassa.

Muutin syksyllä 1977 Helsinkiin ja aloitin työt Töölön sairaalan leikkaussalissa. Lopetin sairaalatyön aloittaessani SONK:n pääsihteerinä 1978.

Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1977 keväällä. Aloitin saman tien työt Kellokosken A-mielisairaalassa.

Aloitin opiskelut Lahden Sairaanhoito-oppilaitoksessa vuosikurssilla 1/1975. Perustin Lahden sosialidemokraattisen opiskelijayhdistyksen (LASY).
Minut valittiin Suomen Sairaanhoito-oppilaitosten Oppilaskuntien liiton (SSOL) (linkki sivuille) puheenjohtajaksi kaksi kertaa, ensimmäisen kerran syksyllä 1975. Samoin minut valittiin Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliiton (SONK) (linkki sivuille) ensin liittotoimikunnan jäseneksi ja sitten varapuheenjohtajaksi. Liityin myös Sosiaali- ja terveysalan sosialidemokraattiseen yhdistykseen ja tutustuin mm. Ilkka Taipaleeseen.

1974 kirjoitin ylioppilaaksi. Kirjoitusten jälkeen pestauduin kotiapulaiseksi. Myöhemmin pakkasin Pauligilla mausteita.

Kesän 1972 olin siivoojana hotelli Ansgarissa Tukholmassa. Seuraavana kesänä tienasin interrail-rahat Hartolan terveyskeskuksen vastaanottoavustajana. Olin mukana myös SNK:n nuorisoliittolaiskoulussa ja sihteeri Suomi-Neuvostoliitto-seuran Hartolan osastossa.

Palasin Joutsan Yhteiskoulun oppilaaksi syksyllä 1971. Liityin puolueeseen ja perheeni alkoi tehdä vaalityötä Erkki Liikasen hyväksi. Viikonloput olin yleensä joko Teiniliiton, Keski-Suomen Teiniyhdistyksen tai SNK:n seminaareissa. SDP:n Tampereen puoluekokous teki suuren vaikutuksen.
Keväällä 1971 perustimme Hartolan Sosialidemokraattiset Nuoret ja minusta tuli SNK:lainen.
Osallistuin saman tien SNK:n Mikkelin kevättapahtumaan. Osoitimme mieltämme SNK:n johtoa vastaan koska olimme kuulleet heidän asuvan hotellissa ja syöneen uunijäätelöä. Toimin myös SNK:n Mikkelin piirin piiritoimikunnan jäsenenä.
Kesällä kävin Teiniliiton kurssin, jossa opin kokoustekniikkaa, puhetaitoa ja uusi sivistyssanoja kuten integraation. Opiskelin myös Tuusulan menetelmätieteellisessaä kesälukiossa matematiikkaa ja fysiikkaa.

Syksyllä 1970 aloitin lukion. Erosin koulusta syyslukukauden jälkeen riitauduttuani rehtorin kanssa. Koulunkäynti myös haittasi yhdistystoimintaani ja erityisesti kampanjointiamme kouluneuvostolain aikaansaamisen puolesta. Minut valittiin myös Keski-Suomen Teiniyhdistyksen hallitukseen, jossa toimin kahden vuoden ajan.
Edustin Joutsan Yhteiskoulun Teinikuntaa Teiniliiton kevätliittokokouksessa Virroilla 1970. Ilmoitin kuuluvani yleisdemokraattisen rintamaan ja laitoin punaisen nauhan käsivarteeni.

1960-luku

1969 pääsin ripille. Kesällä olin isäni ja veljeni kanssa ensimmäistä kertaa ulkomailla. Matkustimme Birger Jarl-laivalla Tukholmaan. Julkaisin koulun lehteä SNIPS yhdessä luokkatoverini Liisa Pyykön kanssa.
Kävin partiojohtajakurssin Kaartsalossa. Iltahetkessä luettiin Pikku Prinssiä

1967 siirryin Joutsan Yhteiskouluun kolmannelle luokalle.

1965 siirryin oppikouluun, Hartolan keskikouluun. Kirjoitin näytelmiä, olin mukana järjestämässä erilaisia juhlia ja esiinnyin ahkerasti. Toisella luokalla toimitin luokan lehden ”Toka”. Pääkirjoituksessa arvostelin ankarasti uuden koulukeskuksen paikkaa. Se rakennettiin vastustuksestani huolimatta keskelle peltoa.
1965 liityin myös partioon. Kuuluin Talvion Tyttärien lippukuntaan. Ensimmäinen partionimeni oli Tossu. Myöhemmin muutin sen Aijeksi.

1963 minusta tuli uimakandidaatti, seuraavana vuonna uimamaisteri. Hiihtokilpailuissa olin yleensä toiseksi viimeinen.

Aloitin kansakoulun 1961. Ensimmäisenä koulupäivänä sain jälki-istuntoa.
Ensimmäisen luokan joulunäytelmässä esitin Vuorenkuningasta. Esiinnyin useana vuonna myös Tiernapojissa Herodeksena.
Osallistuin innokkaasti henkisiin kilpailuihin ja voitin kunniakkaan kasan ensimmäisiä ja toisia palkintoja laulussa, lausunnassa, ainekirjoituksessa, piirustuksessa ja pianon soitossa. Esitin Mozartin kehtolaulun ja Mä oksalla ylimmällä Hartolan ja ruotsalaisen kummikunnan Partillen juhlassa. Ohjelmistooni kuului myös norjalainen Paimentytön sunnuntai. Isä säesti.
Äiti-Annikki ohjasi Topeliuksen näytelmän Kevät, jossa esitin perhosta ja ystäväni Pirkko Parvento sudenkorentoa. Näytelmä esitettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton kukanpäivän juhlassa 1960.

1950-luku

4-vuotiaana esiinnyin ensimmäistä kertaa pianistina. Esitin kappaleen Luistelijat Mannerheimin Lastensuojeluliiton juhlassa.

3-vuotiaana esitin isän säestämänä Suutarinmuorin kehtolaulun Itä-Hämeen Kansanopiston juhlassa.

Synnyin sunnuntaina 21.3.1954 Hartolassa Annikki ja Kaj-Erik Alhon esikoisena. Äiti-Annikki ompeli käsin kastemekkoni. Mekossa on kastettu kaikki sisarukseni ja myös lastenlapset.




Blogiin! - halki, poikki...
Näkymässä viimeisimmät - vanhemmät Blogi-kirjoitukset löydät arkistosta »»